juupas eipäs & karkittomuuden säännöt.

Olen taas joutunut tilanteeseen, jossa kaksi pikkukaveria asustaa olkapäilläni (tai ehkä aivoissani, sillä en näe niitä olkapäilläni). Toinen tyypeistä, se pahis, houkuttelee koko ajan herkuttelemaan karkilla ("ei yksi pussi haittaa, syö syö syö!") ja samalla hyvis yrittää muistuttaa minua siitä, että en tahdo syödä karkkia, että siitä tulee morkkis ja paha olo. Tämä on kamalaa.

Olen herkutellut nyt parin viikon aikana niin paljon, että olen lihonut vähän. En tiedä paljonko, sillä en harrasta vaa'alla käyntiä kovin usein (en välitä painolukemasta tai vaatekoosta, vaan siitä onko oloni hyvä vai huono). Painoni ei ole varmaankaan noussut paljoa, sillä mies ei ole lihomistani huomannut (tai ainakin väittää niin). Itsellä on kuitenkin koko ajan paksu, painava ja kamala olo. Niinpä en todellakaan haluaisi pistää suuhuni karkkia tai mitään muutakaan herkkua. Ja silti sitä tekee koko ajan mieli. Ja koska pahis olkapäälläni muistuttaa koko ajan siitä, että ensi maanantaina alkaa karkittomuus, niin tahtoisin käyttää kaiken tämän jäljellä olevan ajan karkkia puputtaen. Tiedän kuitenkin, etten nauttisi karkista vaan potisin huonoa omaatuntoa jo karkinsyönnin aikana. Ja tämä on painonnousuni syytä! No, voinhan toki syödä karkkia siitä nauttimatta, ei olisi ensimmäinen kerta.. Mutta en kuitenkaan tahtoisi sitäkään tehdä, koska se on.. no, tyhmää.

Maanantaina alkavan karkkilakkoni suunnitelma on tämä: olen totaalisesti karkkikiellossa ainakin 4.-31.7. eli neljä viikkoa. Ei voi olla kovin vaikeaa, eihän?! ;) Totaalikiellon jälkeen saan syödä kerran viikossa karkkia, mutta vain yhtä lajia ja vain pienen pussin. En siis saa tehdä sitä, mitä aiemmin harrastin luvallisena karkkipäivänä: ostin muutaman suklaapatukan, Jumbo-pussin ja mahdollisesti vielä lakupatukoita tai pienen lakupussin.

Jos/kun onnistun selviämään neljä viikkoa ilman karkkia, palkitsen itseni hieronnalla. Ja jos totaalikiellon jälkeen selviän kaksi kuukautta yhdellä pienellä pussilla viikossa, saan tilata itselleni lehden vuosikerran. Jos pärjäisin joulukuuhun asti maltillisella karkinsyönnillä, saisin pitää joulun ajan lomaa ja nauttia joulun ajan herkuista ja joulukarkeista hyvällä omallatunnolla (!). Termi "joulun aika" vaan on vielä määrittelemättä.. Jouluhulluna jouluni alkaa joskus lokakuussa ja loppuu tammi-helmikuun vaihteessa. Loma karkittomuudesta ei kuitenkaan tietystikään kestäisi niin kauaa, vaan ehkäpä noin viikon verran (24.-31.12.). No, sitä ehtii sitten miettimään jos sinne asti onnistun olemaan lähes karkitta..

Repsahduksia tulee melkeinpä varmasti, sen verran hyvin tunnen itseni. Jos repsahdan kerran ja menetän heti kaikki palkintoni niin silloinhan ei ole järkeä jarkaa karkittomuutta, koska ei saa palkintoja. Repsahdusvara pitää siis olla. Olisikohan sopivaa, jos ensimmäisen neljän viikon aikana saisi tapahtua maksimissaan kaksi repsahdusta (yhteensä, ei per viikko!)..? Ja sitten seuraavien kuukausien aikana repsahduksia saisi tapahtua.. hmm.. ehkä vain yksi kuukautta kohti? Silloin saan kuitenkin karkkia joka viikko yhtenä päivänä niin pakkohan minun on selvitä ilman repsahduksia. Eikö vaan?

Jes, alan olla jo melkeinpä innoissani tästä tulevasta lakkoilusta! Ja nyt on sellainen olo, että I can do it! Toivottavasti vaan joku teistä lukijoista tarttuu haasteeseeni, ettei tarvitse yksin lakkoilla. Come on, vain neljä viikkoa karkitta. Kyllä te siihen pystytte! :)

karkkia karkkia karkkia!

Nälkä (ja pienoinen ketutus) iski iltapäivällä, siispä ostin kauppareissulla Aarrearkku-pussin (sen pienimmän koon). Söin sen kävellessäni kotiin. Hups. Karkinhimo hellitti hetkeksi, mutta nyt illalla olen taas ihan yhtä karkinhimoinen. Matkalla kotiin bodybalancesta (jonka aikana nukahdin) meinasin poiketa kaupassa hakemassa säkillisen karkkia, kun teki niin kovasti mieli. Ärsyttävää tällainen karkinhimo, joka ei edes lähde pois karkkia syömällä (paitsi jos syö niin paljon, että tulee paha olo).

Motivaatio päästä eroon karkista on taas kasvanut, sillä jatkuva karkinhimo on piinaavaa ja kiristää hermoja. Rahaakin palaa taas karkkiin ihan liikaa ja kaiken kukkuraksi jatkuvan karkinsyönnin seurauksena olen saanut ihanat selluliittikertymät jalkoihin. Höh!

Nyt alan tsempata itseäni, sillä ensi viikolla, tarkemmin sanottuna maanantaina 4.7., aloitan (jälleen kerran) karkittoman elämän. En aio syödä karkkia ainakaan kuukauteen, en yhden yhtäkään. Olen lähdössä Tallinnaan päiväksi, mutta en aio sortua laivan tax free-osastolla. Olen menossa mökille, mutta en tarvitse karkkia sinne. En osta (enkä syö) karkkia kiukkuun, nälkään enkä mihinkään muuhunkaan tunne- tai muuhun tilaan. En yksinkertaisesti laita suuhuni karkkia ainakaan kuukauteen. Ja nyt hyvät blogini lukijat, saisinko huomionne.. Haastan myös teidät kaikki karkittomaan kuukauteen! Toivottavasti tartutte haasteeseen, sillä vertaistuki on varmasti tarpeen kunhan taas pääsen tositoimiin karkkilakkoiluni suhteen. Voidaan sitten täällä blogissa antaa vertaistukea toisillemme.

juhannus.

Muiden parannellessa juhannuskrapulaa, minä poden makeaähkyä, morkkista liiallisesta herkuttelusta ja toki myös makeanhimoa. Vietimme juhannuksen mökillä ja siellä tuli hieman herkuteltua.. Tein sinne porkkanakakun ja suklaatrifflen (eli kerroksittain suklaamoussea, tryffeliä, mustikoita ja mutakakkua), miehen sisko teki herrkullista valkosuklaa-limekakkua ja lisäksi syötiin pullaa, karkkia, suklaata.. Nyt olen ihan valmis lopettamaan kesäloman karkkilakkoilusta. Ensi viikonloppuna on kuitenkin tiedossa on reissu Pohjanmaalle enkä selviä pitkistä automatkoista ilman karkkia. Niinpä taidan lomailla vielä ensi viikon ja palaan ruotuun sitten maanantaina 4.7. Viikko aikaa vetää karkkiöverit siis.

Tämän kesäloman aikana karkinsyöntini on muuten pysynyt aika kohtalaisena, joten oikeasti näistä karkittomista hetkistä on ollut jotain hyötyä!

om-om-Omar.

Syön pullaa ja juon lakritsiteetä enkä voi ajatella muuta kuin Omar-karamelleja. Niitä on pakko saada tänään.

karkinhimo ei lomaile.

Minulla oli eilen jatkuva karkinhimo. Söin pannukakkua kermavaahdon kera, pussillisen täytelakua, hyvää grilliruokaa ja jälkkäriksi kaurakeksi-persikkakakkua.. Ja silti olin vielä illalla ihan valmis lähtemään abc:lle karkkiostoksille.
Tänään ei ole ollut paljoakaan parempi päivä. Päinvastoin oikeastaan. Söin tekemääni mustikka-mustaherukkarahkaa paljon (tai siis PAL-JON). Se ei vienyt makeanhimoa yhtään. Olen penkonut pakastintamme, mutta siellä ei ole jäätelöä (miten se on mahdollista?!). Pakastimessa oli vain niitä pakastettuja mangon- ja banaaninpaloja, joiden pitäisi auttaa makeanhimoon ja joita mielelläni napostelisinkin, jos ne eivät olisi jäätyneet niin tiukasti toisiinsa kiinni. Pakko saada karkkia!! Karkinhimo ei siis ilmeisesti aio pitää kesälomaa vaan aikoo piinata minua koko kesän.

Sain muutama tunti sitten tekstiviestin, joka ilmoitti että tilaamani paketti on nyt jätetty lähimpään Siwaan. Yritin vakuuttaa miehelleni, että lapsen uudet kestovaipat on haettava juuri nyt, ne eivät millään voi odottaa huomiseen. Mies ehkä tajusi, että olisin samalla ostanut karkkia ja siksi ei päästänyt minua hakemaan pakettia. Höh! Tämän jälkeen aloin miettiä, miksi mieheni ei ole tajunnut koskaan perustaa meille hätäkarkkivarastoa, jonka saisi avata vain järkyttävän karkinhimon piinatessa. Hetken elin jossain karkkikätköhallusinaatiossa ja pohdin, mitä karkkeja mieheni on hätävarastoon jemmannut. Sitten tajusin, ettei sitä varastoa ole olemassa vaan keksin sen juuri. Voi mikä raivo minut valtasikaan: miksi tuo toope mieheni ei ole voinut tällaistakaan asiaa ajatella? Onneksi tämä koko kohtaus hätäkarkkivaraston keksimisestä raivon laantumiseen kesti ehkä kaksi minuuttia, joten en sentään raivonnut miehelleni karkkivaraston puuttumisesta.

Taidan olla parantumaton karkkiaddikti.

hämmästystä.

En käsitä vieläkään tätä kunnolla, mutta karkkia ei ole tehnyt mieli moneen päivään! Ihan kummallista.
Eilen tein voisilmäpullia, kun piti keksiä jotain käyttöä maidolle, jolla oli parasta ennen-päivä jo ohi. Söin niitä pullia sitten.. no, aika monta. Eli edelleenkään en ole herkuttomalla linjalla. :)


Voi olla, että karkinsyönti loppuu kohta kokonaan. Tehtiin nimittäin eilen tarjous yhdestä talosta ja jos ostetaan se niin kaikki rahat menee remonttiin ja lainoihin. Eikä kyllä ole varmaan aikaakaan enää herkutteluun, kun on remontoinnit, pihatyöt ja tietysti enemmän siivottavia neliöitä. Mutta siis, tämä on vielä jossittelua sillä voihan se olla ettemme saa sitä taloa.

Lauantai-ilta eikä minulla ole karkkia, eikä edes karkinhimoa. Tämä on niin väärin! Tai ainakin outoa.

arkista kesälomailua.

Olen nyt ollut "kesälomalla" karkittomasta elämästä muutaman päivän. Maanantai-iltana kaupassa sorruin karkkipussiin (koska lähdin kauppaan nälkäisenä), mutta pussi oli tavallista namipussiani pienempi, jaoin sen mieheni kanssa ja osasin nautiskella siitä. Sen jälkeen ei olekaan tehnyt mieli karkkia! Aivan käsittämätöntä. "Jos kiellät jotain itseltäsi, himoitset sitä vain enemmän", toitottavat ravintoterapeutit ja life coachit aina. Se taitaakin olla totta. Lisäksi olen nyt yrittänyt pitää huolen siitä, etten päästä nälkää liian suureksi vaan muistan syödä välipaloja. Välipalaihastukseni (turkkilainen jogurtti + ananasmurskapurkki) ei kyllä ole ihan kaikkein kevyin välipalavaihtoehto, mutta aivan sama. Pääasia, etten syö karkkia jatkuvasti.

Tämä "kesälomailu" on kuitenkin ollut arkista puuhastelua kotona. Vaikka täällä pystyisinkin pitämään välipaloilla nälän ja karkinhimon kurissa, epäilen, että mökkireissulla tulee taas syöpöteltyä kaikella mahdollisella makealla. Siellä ei muista syödä välipaloja tai muitakaan ruokia tarpeeksi tiheästi ja sitten nälkäänsä syö karkkia, kakkua, pullaa, mitä nyt vaan saa käsiinsä.

Pakko vielä myöntää, että vaikka karkinhimoa ei ole ollut niin olen silti herkutellut. Maanantaina leivos ja puolikas salmiakkimarenki(!) ystävän luona, eilen puolitoista munkkia ystävän seurassa ja tänään ihanan kakunpalan vanhempieni seurassa. Nyt yritän olla viikonloppuun asti herkuttelematta. Toivottavasti viikonloppuna on hyvä sää (säätiedotus ei kyllä näytä lupaavalta), sillä lauantaina aion suunnata perheeni kanssa kohti paikallista kahvilaa, josta saa herkullisia jäätelöannoksia ja sunnuntaina menemme ystäväpariskunnan luo grillaamaan. Nam nam.