Repsahdus isolla ärrällä.

Eilen oli typerä päivä. Niinpä kävelin kauppaan ja ostin melkein kolmella eurolla irtokarkkeja. Söin ne matkalla kotiin. Kohta iski uusi karkinhimo, mutta en onneksi jaksanut lähteä kauppaan uudelleen. Onneksi löysin kaapista vähän lakuja ja jääkaapista Daimia sekä valkosuklaata (jäivät äitienpäiväkakun teosta yli). Söin myös loput äitienpäiväkakusta.

Tänään söin voipullan. Sitten jäätelön. Ai niin, välissä join muumilimua. Kotona söin Daim-patukan jämät ja huomiseen jälkiruokaan tarkoitetut salmiakit. Söin varmaan jotain muutakin herkkua, mutta en jaksa enkä tahdo muistaa sitä nyt.

En pääse herkuttelusta ikinä eroon!

liikuntakärpänen listitty.

Tämä ei oikeastaan liity mitenkään karkittomaan elämään, mutta on silti pakko tilittää. Liikuntakärpänen puraisi joskus kuukausi sitten ja olen ollut koko ajan innostuneena menossa salille, uimaan, lenkille jne. MUTTA. Joku suurempi taho ei nyt ilmeisesti halua, että voin hyvin kehossani ja saan harrastaa liikkuntaa. Olen ollut flunssassa, flunssassa ja flunssassa. Siitepölynuhassa. Migreenin kourissa. Jonkun oksennustaudin tyyppisen vaivan armoilla (paha, oksettava olo ja maha kouristelee, mutta ei tule oksennusta). Hermopinne kädessä niin etten pysty edes maitopurkkia nostaa. Tänään taas migreeni JA hermopinne. Ja kuin ihmeen kaupalla migreeni helpotti parin särkylääkkeen jälkeen ja ajattelin tehdä kevyen treenin jumppakuminauhalla (lenkkeily ois liian pomppivaa, kahvakuulailu tai sali liian rankkaa migreenin jälkeen) niin kuminauha katkesi heti treenin alussa. Tein siis uuden päätöksen. En liiku enää ikinä. Liikuntakärpänen, RIP.

äitienpäivä.

Ensin uutispommi: en ole syönyt karkkia koko viikonloppuna! Hiphei.

Mutta herkuitta en silti ole ollut. Aloitettiin äitienpäivähulinat jo eilen omaa äitiäni juhlimalla, tänään jatkettiin juhlimalla miehen äitiä ja isoäitiä sekä tietysti minuakin. Olen siis syönyt viikonloppuna kakkua, kakkua, kakkua ja kakkua. Eilen oli myös jääkiekkojoukkueen kauden päättäjäiset, mutta ravintolassa maltoin onneksi pysyä erossa jälkiruoista. Nyt on sellainen olo, että en enää ikinä syö mitään herkkuja. Mutta on tällainen olo ollut joskus muulloinkin ja seuraavana päivänä on ollut taas pakko saada jotain makeaa.

On kyllä ollut ihana ensimmäinen oikea äitienpäivä. <3

karkkijuttu.

Katsokaas mitä löysin! Akuutissa on ollut pari vuotta sitten juttu karkeista, tässä linkki sitä koskevaan artikkeliin: Karkkia terveellisesti | yle.fi.
Jos ette jaksa lukea juttua, niin tässä sen idea tiivistettynä: Suomalaiset syö kamalasti karkkia ja ylettömän karkinsyönnin terveysvaikutuksia ei tiedä kukaan. Karkinsyönnillä on paljon haittavaikutuksista (reikiinnyttää hampaat jne.). "Terveellisemmät" karkit (siis muun muassa ne jotka on makeutettu hedelmämehulla) ei ole oikeasti terveellisempiä vaan yhtä sokerisia kaloripommeja kuin kaikki muutkin makeiset.
Jutussa myös käydään läpi joitain karkkeja koskevia väittämiä ja lopussa muistutetaan säännöllisestä ateriarytmistä ja kerrotaan kuinka karkit voi korvata pähkinöillä. Blaa.
Jutussa ei siis ole oikeastaan mitään kovin uutta, mutta.. Karkinsyöjät saavat synninpäästön, sillä artikkelin mukaan muutama karkinsyöntikerta viikossa ei ole haitaksi, kunhan  ruokavalio on muuten kunnossa.

"Mutta se täytyy muistaa, että eihän karkki sellaisenaan ole epäterveellinen. Se on epäterveellinen vasta kun sitä karkkia syödään liikaa". Muistakaa tämä ja herkutelkaa rauhassa - älkää vaan joka päivä.

melkein jo matkalla makuuniin.

Unohtakaa kaikki, mitä olen kirjoittanut lohtu- ja palkitsemisherkuttelun pois jäämisestä. Kuten edellinen blogiteksti osoitti, tahtoisin edelleen palkita itseni karkilla esimerkiksi hyvän treenin jälkeen. Ja tänään, kun on ihan kamalan hirveän kaamea päivä niin koen ansaitsevani karkkia lohdutukseksi. En oikeastaan edes ole karkinhimon kourissa, vaan koen vain että mun kuuluu saada karkkia. Yritän kuitenkin kovasti taistella kiusausta vastaan, sillä tiedän etten voi herkutella aina kun harrastan liikuntaa, olen ahkera, väsyttää, elämä potkii tai ainakin kuvittelen sen potkivan. En aio siis antaa periksi vaan jätän karkit Makuuniin odottamaan muita herkkusuita.

himo.

Kävin kuntosalilla ja uimassa. Kotiin kävellessäni fiilistelin ihanaa treeninjälkeistä oloa, ja sitten tajusin, että minun pitäisi saada karkkia palkinnoksi hyvästä treenistä. Nyt sitten on karkinhimo varmasti taas loppuillan seurana. Jippii.

matematiikkaa.

Ennen karkiton elämä-projektiani söin karkkia suunnilleen näin:
Maanantaina maanantain takia Jumbo-pussi 2,86 €
Tiistaina kauppareissulla nälän torjuntaan kaksi halpis-suklaapatukkaa 0,51 €/kpl
Keskiviikkona mälsän työpäivän jälkeiseen toipumiseen Haribon Click mix-pussi 2,36 €
Torstaina muuten vaan suklaapatukka 0,51 €
Perjantaina viikonlopun aloituksen ilosta pikkupussi sirkusaakkosia 1,23 €
Lauantaina karkkipäivän kunniaksi Jumbo-pussi 2,86 €
Sunnuntaina aamulla Tupla Kingsize-suklaapatukka (koska on ihana makoilla sängyssä kirjaa lukien ja herkutellen) 1,07 € ja illalla akuuttiin karkinhimoon lääkkeeksi englanninlakuja 2,53 €.
(Hinnat ovat HOK Kauppakassista poimittuja.)

Yhteensä siis 14,44 €. Kuukaudessa (neljässä viikossa) 57,76 €. Vuodessa (52 viikkoa) 750,88 €. Ihan joka viikko ei onneksi ole ollut noin karkkikuorrutteinen, mutta toisaalta on myös ollut niitä viikkoja jolloin olen joka päivä syönyt Jumbo-pussin. Tai hakenut jättipussin Makuunista. Siis olen oikeasti tuhlannu vuodessa reippaasti yli 500 euroa karkkiin. Monen vuoden ajan. Voi rähmä.

Laskin muuten ensin, että vuodessa olisi mennyt yli viisi tuhatta euroa karkkiin (14,44 € x 365) ja sain jo melkein sydänkohtauksen. Onneksi sitten tajusin, että tuo 14,44 € oli tosiaankin viikon karkkisaldo, ei päivän. Voi näitä aivojani.. :D