väsymys.

Tänään täällä on Hyvin Väsynyt Äiti. Tänään kaikesta huomaa, että olen nukkunut viimeksi hyvin ja ilman yöherätyksiä joskus pari vuotta sitten, ehkä toukokuussa 2010. (Ehkä tuossa edellä ei johdu siitä, etten muistaisi koska lapsi syntyi vaan siitä, että yöheräilyt alkoivat jo aikaisemmin, kiitos raskausvaivojen.) Lapsi nukkui viime yön aika hyvin, herätti vain pari kertaa. Sain siis nukkua paremmin kuin yleensä ja paradoksaalisesti tälläisten öiden jälkeen olo on pahimmillaan. Normaalisti olen niin yliväsynyt, etten samalla tavalla huomaa väsymystä. Väsynyt olo on silloinkin, mutta tällaisina päivinä olo on tuhat kertaa väsyneempi. Pää on pelkkää hattaraa, kroppa painaa tonnin ja silmäluomet valuvat kiinni jopa kävellessä (välillä "nukun" vaunulenkillä kun on aurinkolasit päässä, suora tie ja lapsikin unessa). En uskalla edes istua hetkeksikään etten nukahda. Ja hoidettavia hommia on tietysti niin, etten ehdi ottaa päikkäreitä..

Tällaisina väsypäivinä tekee kovasti mieli karkkia, niin myös tänään. Kai se kroppakin tietää, että sokerista saisi hetkellisen piristyksen. No, tänään kroppa ja minä joudumme pärjäämään ilman sokeria, lakritsiteen voimalla.

Ps. Aika hätkähdyttävää ajatella, etten ole nukkunut kohta kahteen vuoteen YHTÄÄN kokonaista yötä! :O Älkää kuitenkaan ottako tätä valituksena! Mieluimmin tuo ihana, rakas tytteli kuin mitkään maailman parhaat yöunet. :)

herkuttomuutta ja herkkuja.

No niin, eilen siis aloitin "sokerittoman elämän". Tällä kertaa ei oikeastaan ole edes tarkoitus karkki- tai herkkulakkoilla (sillä se tuntuu aina olevan aika lyhytaikainen ratkaisu) vaan pyrkiä löytämään sellainen ruokavalio ja -rytmi, etten koko ajan himoitse makeaa. Lisäksi tietysti pitää katkaista siivet jatkuvalta sokerihumalalta ja sokeririippuvuudelta.

Eilen kieltäydyin rahkapiirakasta, joka näytti herkulliselta (ja kuulemma olikin tosi hyvää). Puolen yön aikoihin olin kuitenkin aika nälkäinen ja sekä jääkaappi että hedelmäkori olivat (aika) tyhjiä, joten turvauduin helppoon ratkaisuun: söin pullan, jossa oli rahka-rusinasisus. Söin sen kylmänä, joten se ei edes ollut mitenkään kovin herkullista. Vähän harmitti, kun ei ollut mikään pakko saada herkkua-hetki enkä edes nauttinut pullasta mitenkään suunnattomasti vaan söin sen nälkääni.

Tänään kävin katselemassa naapurikaupungin uutta kauppakeskusta lapsosen ja vanhempieni kanssa. Menivät lurjukset Arnold's Donuts:iin kahville! Katselin tyynesti vierestä kun mummo ja pappa mussuttivat donitsejaan (ja jakoivat kilpaa palasia myös lapsoselle..), itse tyydyin latteen. Hyvähyvä! Illalla ystävä tuli kylään ja silloin söin teen kanssa kolme minisuklaamunaa (siis sellaisia oikeasti pikkuriikkisiä munia). Ja ne riittivät hyvin! En olisi kaivannut yhtään enempää makeaa. En muuten myöskään potenut syyllisyyttä niistä munista, vaikka normaalisti herkutteluani seuraa syyllisyys. Miksi kestin päivällä muiden herkuttelun? Käytiin ennen kahvittelua ravintolassa, olin siis kylläinen. Miksi illalla riitti ihan pieni herkku? Olin juuri syönyt.

Näettekö tässä jonkinlaisen kaavan?
Nälkä -> ei-niin-kovin-nautinnollinen herkuttelu -> harmitus tai morkkis.
Ei nälkää -> ei herkuttelua tai pieni herkuttelu -> ei harmitusta tai morkkista.

Olen aiemminkin tiennyt, että osa herkuttelustani johtuu nälästä, mutta alan koko ajan enemmän epäillä, että suurin syy herkutteluun on se, etten syö tarpeeksi. Siksi ruokavalio onkin nyt tarkasti syynissä. (Ruokapäiväkirjaakin pidin puolitoista päivää ja sitten kyllästyin.) Nälän aiheuttamaa herkuttelua aion hillitä myös näin:

- kaapissa aina rusinoita, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä (välipalapatukoita). Onhan noissakin kaloreita ja sokeria, mutta eivät ole samanlaista tyhjää energiaa kuin suklaapatukka tai pulla.
- myös laukussa aina joku hätävaraeväs. (Kaikille miehille vinkki: jos olette naisenne kanssa shoppailemassa, pitäkää taskussa rusinalaatikkoa. Kun nainen alkaa kiukuttelemaan, ojentakaa rusinat hänelle. Kiukku katoaa. Näin olen kuullut useasta lähes luotettavasta lähteestä.)
- jääkaapissa valmiiksi kuorittuja ja lohkottuja vihanneksia (ehkä myös hedelmiä), jotta ruoantekoruoka on terveellistä eikä esimerkiksi vierasvaraksi tarkoitettu keksipaketti.
- jääkaapissa aina myös rahkaa ja kaapissa ananasmurskapurkki. Herkullinen välipala tai salin jälkeen lusikoitava nälänloitontaja(hmm..?), jos palautusjuoma on unohtunut tai päässyt loppumaan.

Näillä mennään nyt. Varmaan unohdin taas jotain (muistamattomuushan oli sokeriaddiktin tunnuspiirre..).
On kyllä käsittämätöntä, miten vaikeaa terveellinen ruokavalio (muka) voi olla, vaikka mä tiedän kuitenkin näistä asioista aika paljon. Suutarin lapsella ei ole kenkiä ja liikunta-/terveysalan ammattilaisella voi olla surkea ruokavalio, huono ryhti ja selluliittia.

alku.

Tämän blogin aikana herkkulakkoiluni on ollut yhtä jättimäistä vuoristorataa, jossa alamäet ovat olleet paljon ylämäkiä pidempiä ja jyrkempiä. Eli herkkulakkoilun sijaan olen enimmän ajan syönyt herkkuja valtavia määriä. Nyt olen taas motivoituneempi pääsemään eroon herkuista ja siksi sokeririippuvuudesta irtirimpuilun nyt puhtaalta pöydältä, varmempana onnistumisesta. Uusi alku lähtee siis tästä.

Tunnustus:

Hei, olen Sini ja olen sokeririippuvainen. Syön sokeria päivittäin paljon. Pullaa, kakkua, karkkia.. Rakastan leivonnaisia ja makeisia, tosin suklaiset herkut ovat usein jopa minun makuuni liian äitelänmakeita. Tykkään myös leipomisesta, etenkin yhdessä kohta kaksivuotiaan ihanan tyttäreni kanssa. Ja kuka ne kaikki leivonnaiset sitten syö? Minä. Sokeririippuvuus aiheuttaa kuitenkin itselleni ahdistusta ja huonoa oloa, ajoittain jopa jonkinasteista itseinhoa. Tahdon sokeririippuvuudesta eroon. Tiedostan, että sokeririippuvuudesta eroon pääseminen ei ole helppoa vaan vaatii motivaatiota ja sinnikkyyttä. Olen kuitenkin valmis siihen.

Asiaan:

http://www.mtv3.fi/uutiset/ilmiot.shtml/sokerisyoppo-on-vasynyt-ja-hajamielinen/2009/05/877346

Edellisestä lainattua: Sokeririippuvuus näkyy Thorbjörg Hafsteinsdottirin mukaan muun muassa hajamielisyytenä, vyötärölihavuutena, väsymyksenä, univaikeuksina, kuukautiskipuina ja ilmavaivoina. Paula Heinonen lisää listaan vielä äkilliset vireyden vaihtelut. Ne näkyvät esimerkiksi ylenpalttisina pirteyden puuskina, jotka vaihtuvat hetken päästä valtavaan uupumukseen.
– Niiden lisäksi voi tulla sydämentykytystä ja käsien vapinaa. Silloin on pakko ottaa nopeasti jotain, koska verensokeri on taas laskenut. Vireys on täydellistä vuoristorataa, Heinonen toteaa.
Sokerin käyttö vaikuttaa Heinosen mukaan myös hormoneihin.
– Sokeri saattaa sotkea hormonitoiminnan ihan kokonaan. Sen lisäksi vaikutukset aivotoimintaan ovat aika inhottavat. Aivot eivät pidä siitä, että saamme jatkuvasti liikaa prosessoitua sokeria. Ihmiselimistöä ei ole kerta kaikkiaan rakennettu sitä varten.
Allekirjoitan. Tunnistan itsessäni lähes kaikki nuo sokeririippuvuuteen liittyvät oireet. Hajamielisyyttä? KYLLÄ!! Vyötärölihavuutena? No, lihava en ole, mutta entinen päärynävartaloni kerryttää nykyisin helposti ylimääräiset kalorit vyötärölle. Väsymys? Ehdottomasti ja paljon. Univaikeuksia? Onneksi ei. Kuukautiskivut? Kyllä. Ilmavaivat? Jep jep. Äkilliset vireystilan vaihtelut? Mies nyökyttää vimmaisesti päätä vieressä. Eli kyllä. Sydämentykytys ja käsien vapina onneksi puuttuvat. Ei kun hei, niitäkin on välillä. En vain ole yhdistänyt niitä sokeririippuvuuteeni. Hormonitoiminnan sotkemisesta ja vaikutuksista aivotoimintaan en tiedä sen enempää, mutta ainakin akneihoni kunto on selvästi yhteydessä sokerisyöpöttelyyni.

Tästä se siis alkaa. Kivinen tie kohti sokeririippumattomuutta. It's gonna be one hell of a ride. Literally.

nyt riitti!

Sain viime kuussa vihdoin tiputettua viimeiset puolitoista raskauskiloa. Kahdeksan päivää Espanjassa + muutama päivä pääsiäisen viettoa = sain kilot takaisin, todennäköisesti korkojen kera. Lisänä p***a olo, kukkiva iho ja kaikki muut herkut. Ihanaa! Tai sit ei.

Mutta nyt riitti. Enää en herkuttele.

Tahtoisin saada tarkasti muistiin tämän ei-niin-kovin-hehkeän olotilan (ja -muodon) ja kaivaisin muiston esiin aina herkkuhimon iskiessä. Ikävä kyllä aika kultaa muistot ja karkkeja tai herkkuja himoitessa en todellakaan tule muistamaan kuinka kamala olo onkaan liiallisen herkuttelun jälkeen. Ja toisaalta, kuinka ihana olo onkaan, kun ei himoitse koko ajan herkkuja tai pode syyllisyyttä liiallisesta herkuttelusta. En myöskään siinä hetkessä muista ajatella sitä, kuinka mahtavaa on, kun ei ole jatkuvasti väsynyt ja ähkyinen. Ehkä laitan ympäri taloa post-it -lappuja muistuttamaan itseäni aiheesta. "Ihana olo, kun kroppa ei ole sokerin turruttama!" "Yök mikä olo herkuttelun jälkeen!" ja niin edelleen. Auttaisikohan..?

Ärsyttävää on muuten sekin, että olen muka sporttinen ihminen ja liikunta- ja terveysalan ammattilainen, mutta.. treenit junnaavat paikallaan ja kroppa veltostuu veltostumistaan. Miksi? Sokerin ja herkkujen takia. Tyhmäätyhmäätyhmää.
Mulla on siis taas kausi, jolloin ruoka ei maistu eikä nälkää tunnu. (Olen muistaakseni lapsesta asti ollut sellainen, jolla on "huonon syömisen kausia", vaikka toki jokaisella lapsella on joskus ronkelikausia.) Vaikken tunne olevani nälkäinen, elimistö vaatii tietysti energiaa ja silloin tulen mussuttaneeksi paljon karkkia, pullaa, kakkua jne. Jos olisin fiksu, tekisin jääkaappiin valmiiksi hedelmä- ja vihannestikkuja ja muuta napsittavaa. Olen kuitenkin iltaisin (ja aamuisin ja päivisin) niin sokeripöhnäinen ja väsynyt, etten jaksa tehdä mitään ylimääräistä, esimerkiksi kuoria hedelmiä valmiiksi jääkaappiin. Tällaiset kaudet on ihan typeriä, turhauttavia ja kauheita. Elämä tuntuu kovin raskaalta kun mitään ei jaksaisi tai huvittaisi tehdä. Ehkä turhauttavinta on se, että osaisin syödä terveellisesti ja tiedän, että olo olisi parempi jos syöisin terveellisesti. Ja silti syön miten sattuu ja herkuttelen hirveästi. Järjetöntä!! Tästä lähtien mun on oikeasti panostettava siihen, että syön säännöllisesti ja terveellisesti vaikkei huvittaisikaan. Enkä herkuttele, vaikka kuinka tekisi mieli. Taidanpa ottaa käyttöön jopa ruokapäiväkirjan.

Tsemppiä mulle ja muille ruokavalion kanssa kamppaileville!

herkkukuvia, osa 2.

Lisää kuvia!

iiiihania marenkeja. nää oli niin herkullisia!

lisää pääsiäisherkkuja.

karkkikauppa happy pills.

happy pills sisältä.

eräs herkkukauppa.

wanha leivospuoti.

leivospuodin tarjontaa.

samat cupcaket eri kuvakulmasta. (namnamnamnam!)

kauppahallin mehujäävalikoimaa..

.. ja saman kojun jäätelövaihtoehtoja.

Ja vielä muutama kuva kauppahallin (la boqueria, barcelona) karkkikojuista.

matka ja herkut.

Terve taas! Matka siis oli ja meni, mukavaa oli. Kiitos matkaseuralle! :) Söin matkalla joka päivä paljon (siis pal-jon) herkkuja ja Haribon namuja (jotka ovatkin saksalaisia eivätkä espanjalaisia kuten jostain syystä luulin). Paino nousi matkalla varmaan noin kaksi kiloa, äh! Pääsiäisen aikakin menee varmaan herkutellessa, etenkin kun syö nälkäisenä pussillisen nameja ruokaa laittaessa.. Näin meillä siis tänään(kin). Mutta pääsiäisen jälkeen ryhdistyn. Varmasti. Alan taas panostaa terveelliseen ruokaan ja rupean treenaamaan tosissani. Minun on oikeastikin pakko lisätä treenimäärää ja -intensiteettiä, sillä vedän syksystä alkaen aika monta jumppaa viikossa enkä jaksaisi tässä kunnossa vetää kyseisiä jumppia. :D

Anyway, palataan matkaan. Espanja (tai ainakin Katalonia) on ilmeisesti täynnä herkkuja ja leivoskahviloita ja kaikkea ihanaa. Aamupalalla croissanteja, ensaimada-leivoksia (vai pullia?) tai churroja kuuman kaakaon kanssa. Kahvilat pullollaan marenkeja, pullia ja muita ihanuuksia. Kauppahallissa jättikasoja karkkeja, pähkinöitä, kuivattuja (ja tuoreita) hedelmiä. Nam nam nam!

Ja nyt kuvia! (Osa kuvista on aika huonoja, kun olen näpsinyt niitä vähän puolisalaa :D)

*airberlin. Your Airline.* airberlin on tosiaan mun lentoyhtiö, kun sieltä sai ison suklaasydämen lentokoneelta lähtiessä. :D

karkkikauppa.

lapsokainenkin innostui leivoskaupan valikoimasta.

.. ja tällaisia herkkuja valitsimme kyseisen leivoskaupan valikoimasta.

ensaimada.

pääsiäisherkkuja.

Laitan huomenna vielä lisää kuvia, innostuin vähän räpsimään. :D

täällä taas.

Tulimme eilen illalla Suomeen, tämä ilta meni siinä kun laitoin kaikki 700 kuvaa koneelle ja kävin ne läpi. Huomenna laitan ensimmäiset kuvat reissun herkuista, lupaan!