hämmästystä.

En käsitä vieläkään tätä kunnolla, mutta karkkia ei ole tehnyt mieli moneen päivään! Ihan kummallista.
Eilen tein voisilmäpullia, kun piti keksiä jotain käyttöä maidolle, jolla oli parasta ennen-päivä jo ohi. Söin niitä pullia sitten.. no, aika monta. Eli edelleenkään en ole herkuttomalla linjalla. :)


Voi olla, että karkinsyönti loppuu kohta kokonaan. Tehtiin nimittäin eilen tarjous yhdestä talosta ja jos ostetaan se niin kaikki rahat menee remonttiin ja lainoihin. Eikä kyllä ole varmaan aikaakaan enää herkutteluun, kun on remontoinnit, pihatyöt ja tietysti enemmän siivottavia neliöitä. Mutta siis, tämä on vielä jossittelua sillä voihan se olla ettemme saa sitä taloa.

Lauantai-ilta eikä minulla ole karkkia, eikä edes karkinhimoa. Tämä on niin väärin! Tai ainakin outoa.

arkista kesälomailua.

Olen nyt ollut "kesälomalla" karkittomasta elämästä muutaman päivän. Maanantai-iltana kaupassa sorruin karkkipussiin (koska lähdin kauppaan nälkäisenä), mutta pussi oli tavallista namipussiani pienempi, jaoin sen mieheni kanssa ja osasin nautiskella siitä. Sen jälkeen ei olekaan tehnyt mieli karkkia! Aivan käsittämätöntä. "Jos kiellät jotain itseltäsi, himoitset sitä vain enemmän", toitottavat ravintoterapeutit ja life coachit aina. Se taitaakin olla totta. Lisäksi olen nyt yrittänyt pitää huolen siitä, etten päästä nälkää liian suureksi vaan muistan syödä välipaloja. Välipalaihastukseni (turkkilainen jogurtti + ananasmurskapurkki) ei kyllä ole ihan kaikkein kevyin välipalavaihtoehto, mutta aivan sama. Pääasia, etten syö karkkia jatkuvasti.

Tämä "kesälomailu" on kuitenkin ollut arkista puuhastelua kotona. Vaikka täällä pystyisinkin pitämään välipaloilla nälän ja karkinhimon kurissa, epäilen, että mökkireissulla tulee taas syöpöteltyä kaikella mahdollisella makealla. Siellä ei muista syödä välipaloja tai muitakaan ruokia tarpeeksi tiheästi ja sitten nälkäänsä syö karkkia, kakkua, pullaa, mitä nyt vaan saa käsiinsä.

Pakko vielä myöntää, että vaikka karkinhimoa ei ole ollut niin olen silti herkutellut. Maanantaina leivos ja puolikas salmiakkimarenki(!) ystävän luona, eilen puolitoista munkkia ystävän seurassa ja tänään ihanan kakunpalan vanhempieni seurassa. Nyt yritän olla viikonloppuun asti herkuttelematta. Toivottavasti viikonloppuna on hyvä sää (säätiedotus ei kyllä näytä lupaavalta), sillä lauantaina aion suunnata perheeni kanssa kohti paikallista kahvilaa, josta saa herkullisia jäätelöannoksia ja sunnuntaina menemme ystäväpariskunnan luo grillaamaan. Nam nam.

dietin jälkeen & kesäloma.

Niin, kolmen päivän dietti on ollut jo hetken taakse jäänyttä elämää. Sen jälkeen elämä onkin ollut yhtä herkuttelua. Olen syönyt viikonlopun aikana jäätelöä, macaron-leivoksia, dominoita, voisilmäpullia, kuivakakkua, niitä uusia Tupla-keksejä/suklaapaloja ja osuuden neljästä karkkipussista. Hups! Viikonlopun teema on siis taas kerran repsahdus.

Vielä siitä kolmen päivän ruokavaliosta. Ruoat olivat hyviä ja sain uusia reseptejä, joita varmasti jatkossakin käytän (muun muassa nizzansalaatti ja mango-avokado-rapusalaatti). Tajusin syöväni jatkuvasti vähän liian vähän ja ehkäpä myös liian yksipuolisesti. Ruokavalio herätti pienen innostuksen terveellisempään syömiseen ja mikä tärkeintä: se toimi! Osittain. Kun syö tarpeeksi ja monipuolisesti ja niin, että hiilareita ja proteiineja saa sopivassa suhteessa niin näköjään karkinhimo pysyy poissa. Siis se verensokerin heittelystä ja nälästä johtuva karkinhimo. Se ei kuitenkaan poista kiukutuksesta tms. johtuvaa "nyt ansaitsen kyllä karkkia"-oloa. Siihen en ole keksinyt muuta ratkaisua kuin tiukempi itsekuri. Eihän tämä makeanhimosta irti rimpuilu mitään rakettitiedettä ole, mutta vaatii itsekuria, ruokavalioremonttia ja motivaatiota.

Motivaatio.. Voi huokaus. Se on tällä hetkellä vähän kadoksissa, olenhan nyt melkein puoli vuotta yrittänyt päästä eroon liiallisesta makeansyönnistä ja olen epäonnistunut siinä aika surkeasti. Onhan herkutteluni vähentynyt hurjasti, mutta silti karkiton elämäni on lähinnä huono vitsi ja yhtä suurta repsahdusta. Tällä hetkellä motivaatio on nollassa ja itseluottamus (tämän asian suhteen) samoin. Aina kun iskee pienikin makeannälkä, annan periksi koska "sorrun kuitenkin jossain välissä niin miksi kituuttaisin hetken ilman makeaa". Niinpä taidan pitää tämän kuun loppuun asti kesälomaa karkittomaan elämään pyrkimisestä ja aloitan sitten heinäkuun alussa uudelleen, toivottavasti itseluottamusta ja motivaatiota uhkuen. En silti vetäydy kesälomalle täältä blogista vaan kirjoittelen miten kesäloma vaikuttaa karkin-/makeanhimooni. Toivottavasti makeansyönti ei pyöri koko ajan mielessä kun se ei ole kiellettyä. :)

pikapäivitys

Kolmen päivän ruokavaliokokeilu on nyt ohi, onneksi. Mulle ei kyllä sovi yhtään tuollainen ennaltalaadittu menu. Jos tahdon syödä turkkilaista jogurttia ja ananasmurskaa aamupalaksi niin kyllä ärsyttää kun pitääkin syödä 1 dl veteenkeitettyä kaurapuuroa ja kourallinen pähkinöitä. Pyh! MUTTA.. Makeanhimoa ei ollut tämän kolmen päivän aikana! Tosin se ei tarkoita sitä, etten olisi lipsunut ruokavaliosta ja syönyt makeaa. ;)

On ollut niin kiireisiä päiviä tässä, että painun pehkuihin. Huomenna emännöin me&i-kutsuja ja sen jälkeen lähden mökille, joten voi olla että kirjoittelen vasta sunnuntaina seuraavan kerran. Tarkoitus on kyllä kertoa vähän enemmän myös dietin toisesta ja kolmannesta päivästä sekä ruokavaliomuutoksen vaikutuksista.

Nauttikaa auringosta ja lämmöstä! :)

dietin ensimmäinen päivä.

No niin, ensimmäinen hiilarihimosta eroon-dietin päivä alkaa olla pulkassa. Makeaa on tehnyt mieli välillä, mutta ei kovin voimakkaasti ja nekin makeanhimo-hetket ovat johtuneet siitä, että ateriavälit ehtivät venyä liian pitkiksi. Tein jopa suklaakakun tänään (olin luvannut sellaisen tuttavalle jo aiemmin) eikä tehnyt edes pahaa, vaikka tiesin etten saa siitä palaakaan. Normaalisti olisin tehnyt toisen kakkusen itselleni "kun kerta toikin sai".

Bongasin siis vuoden 2008 Kauneus & Terveys-lehdestä (nro 2) kolmen päivän kuurin, jonka pitäisi hillitä hiilarihimoa. Tuo kuuri ei siis ole mikään ihmedietti, vaan siinä on ideana se, että syö tasapainoisesti ja riittävästi. Kuurissa on otettu huomioon muun muassa ruokien matala GI (glykeeminen indeksi) ja lehden ruokavalion on laatinut Hanna Skyttä, joka opiskelee (tai on opiskellut lehden ilmestymisen aikaan) naturopaattista ravitsemustiedettä. Kuurin päivittäinen energiansaanti on alhainen ja sopii vain laihduttajalle ja hyvin kevyttä toimistotyötä tekevälle, muille suositellaan ruokamäärän lisäämistä kolmanneksella. En ole jaksanut miettiä kovin tarkkaan miten paljon kolmannes on, joten olen syönyt vähän enemmän kasviksia ja hedelmiä ja yhden ylimääräisen leivän. Kai minä hengissä pysyn.

Kuurin ensimmäinen päivä (suluissa ylimääräiset ruoat):
Ennen aamiaista - ½ sitruunan mehu sekoitettuna lämpimään veteen. Tämän pitäisi stimuloida ruoansulatusta
Aamiainen - Omeletti, jossa kananmuna ja kaksi valkuaista, pinaattia, tomaattia ja herkkusieniä. Siivu kalkkunaleikettä ja viipale täysjyväleipää (toinen samanlainen leipä ja leikkele), teetä.
Välipala - ½ purkkia raejuustoa, ½ purkkia tonnikalaa vedessä, varsisellerin paloja
Lounas - Vietnamilainen kanasalaatti, jossa 100 g broilerinfileesuikaleita, ½ porkkana, pavun ituja, 2 dl kiinankaalia, ½ ruukkua minttua, ½  ruukkua korianteria, ½ rkl cashewpähkinöitä ja päällä limettimehua ja valkosipulia. Lisänä viipale täysjyväleipää.
Välipala - pieni omena, 30 g juustoa (vesimelonia).
Päivällinen - 100 g lohta, 2 dl parsa- ja kukkakaalia, 2 dl vihersalaattia ja 1 dl kidneypapuja.
Iltapala - 2 dl luonnonjogurttia, marjoja, ½ dl pähkinäsekoitusta ja teetä

Ruoat ovat olleet tosi hyviä, vain aamun sitruunavesi oli aika vaikea saada alas. Ihana mieheni lupasi myös osallistua kuuriin, ettei tarvitse tehdä kaksia ruokia. En kuitenkaan kertonut kuurista sen tarkemmin, joten koko päivä on ollut täynnä (ikäviä) yllätyksiä. Hänellä on kuitenkin "erivapauksia", esimerkiksi hän syö lounaan töissä. Mies oli myös aika kauhuissaan kun kuuli, ettei saa kolmeen päivään kahvia, joten kahvinjuontikin on hänelle sallittua. Kauhistuneimmalta hän näytti, kun kerroin välipalan sisältävän hänen inhokkiruokaansa, raejuustoa. No, raejuustoa ei tarvinnut syödä, mutta sitten myöhemmin hän sortui syömään yhden keksin. Ihan varmasti sen raejuustottomuuden syytä!

ps. Blogissa vierailuita yli 4100! Ohhoh, mahtavuutta. Kiitos kaikille vierailijoille!

kahdeskymmenes päivä.

Meillä oli eilen luokkakokous ja söin siellä vähän karkkia. Tai ehkä vähän enemmän kuin vähän. Mutta se ei oikeastaan ollut mun syy, sillä mut pakotettiin syömään niitä.

Olin tänään siis ylioppilasjuhlissa. Maltoin aika hyvin pysyä poissa herkkuja notkuvasta ruokapöydästä, toki maistelin vähäsen kaikkea. Ja koska olin niin reipas niin palkinnoksi siitä syön juuri tällä hetkellä Pandan Natural-lakua. Onpa hyvää! Huomenna aloitan sen kolmen päivän ruokavaliohässäkän, jännittää miten se toimii vai toimiiko mitenkään. :)

kahdeksastoista päivä.

Tänään meillä on juhlittu nimipäivää eli herkuteltu. Tein viidakkokakun, jossa oli suklaakuorrute ja koristeena karkkeja ja viidakon eläimiä. Aina kakkukahvien jälkeen tekee mieli suolaista ja sitten suolaisen ruoan jälkeen tekee mieli makeaa. Viheliäinen kierre! Viikonloppunakin tulee herkuteltua muun muassa ylioppilasjuhlissa. No, ensi viikolla lopetan herkuttelun. Taas kerran. :) Mutta jos joku teistä lukijoista on ollut tai on parhaillaan dietillä, niin kertokaapas miten toimitte juhlissa, joissa on ruokaa tarjolla. Syöttekö kaikkea vähän, jotain yhtä tai muutamaa juttua vähän vai jätättekö kaikki herkut syömättä?

Tässä vielä muutama kuva kakusta (ohje löytyi Sara LaFountainin kirjasta Passion for Food). Meidän keittiössä on kyllä kyllä maailman huonoin paikka kuvata mitään, kun pöytä on mäntyä ja seinä keltainen niin kaikista kuvista tulee kellertäviä ja muutenkin oudon värisiä ja jotenkin pliisuja.