vohveli-ilta.

Hyvää nimipäivää minulle! Vietin sitä syömällä vohveleita iltapalaksi oman perheeni ja isovanhempien kanssa. Oikein mukava ilta ja eeeihän vohveleita oikeastaan lasketa herkuksi.. Tein niistä vielä himpun verran terveellisempiä käyttämällä ohrajauhoja.

Kävin tänään piiitkästä aikaa kokeilemassa Fit-tuntia, siis sellaista perinteistä jumppatuntia. Hauska kokemus! On kiva aina välillä olla jumpassa asiakkaana, saa hyvällä omatunnolla sählätä askelien kanssa ja muistaa taas millaista onkaan olla jumppaajana. Tänään oli kiva olla jumppaaja, sillä ohjaaja oli iloinen, selkeä ja informatiivinen.

Sain taas muistutuksen siitä, että taidan olla ihan hyvässä kunnossa. Jostai syystä en meinaa uskoa sitä, ehkä syy on tankotanssissa jossa olen liian heikko, liian kankea, liian kaikkea. Mutta tänään tein ihan tosissani, asenteella ja ajatuksella enkä silti hikoillut tai hengästynyt, lihaksissakin tuntui vain sellainen "juoksit lauantaina kympin ennätysvauhtia, vedit sunnuntaina piloxingin ja maanantaina suunnittelit jumppia kolmisen tuntia. Anna meidän levätä"-tuntemus. (Siis mitä, eikö teidän lihakset juttele teille?! Meillä on usein hyviä keskusteluja. ;D)

Huomenna aion antaa kropan ja mielen levätä. Enkä herkuttele yhtään.

herkkulakon eka viikko takana.

Aloitin viime viikolla herkkulakon, siitä lisää täällä: kg-lehti.fi/blogit/my-life-without-candy/lomadietti-ja-elama-sen-jalkeen/

Herkuttomuus alkoi tosi hyvin ja selvisin esimerkiksi yli 39 asteen kuumeesta herkutta. Urotyö!
Sitten tuli sunnuntai-ilta. Kävin ostamassa miehelle "palautumisherkut" kun hän oli tulossa kotiin Tour de Helsinki-pyöräilytapahtumasta (140 km). Itse olin piloxing-tunnin jälkeen nälkäinen ja vähän innostuin kaupassa.. Ostin siis jonkin sortin tv-mix pussin JA Fazerin sinisen suklaalevyn.

Puolustuksen puheenvuoro: tyyppi oli sentään polkenut Satanelkyt kilsaa!

Illalla Mies rouskutteli nameja sohvalla maaten ja mä kuuntelin sitä ihanaa karkkimussutusta. Ja mun niin teki mieli maistaa niitä. Mutta en maistanut!
Ennen kuin mies lopetti. Mutta kulhon pohjalle jäi vähän nameja ja ne mä söin. Suklaaseen en koskenutkaan!

Paitsi tänä iltana. Oli nälkä ja jääkaapissa suklaata. Huono yhdistelmä. Mutta: söin ehkä viisi tai kuusi palaa ja sitten lopetin. Eli itsekuria löytyy, ainakin vähän.

muutto takaisin.

Päädyin palaamaan blogspot-osoitteeseen. Fiksailen vielä vähän blogin ulkonäköä, mutta blogi siirtyy tänne ihan piakkoin!

Follow my blog with Bloglovin

muutto.

On tullut aika hyvästellä blogger ja siirtyä eteenpäin. Jatkossa blogini löytyy siis osoitteesta http://kg-lehti.fi/category/blogit/my-life-without-candy/. Yritän pitää blogin samankaltaisena kuin nytkin, erotuksena se, että nyt aion oikeasti onnistua herkkujen vähentämisessä. En kehtaa tuolla myöntää, että taas repsahdin ja taas ja taas ja taas. No, katsotaan mitä käy. ;) Mutta pysykäähän mukana!

Hejdå!

jäätelöauto.

Lähetin maanantaina miehen ja taaperon jäätelöautolle asioimaan. Toivat kotiin paketillisen turkinpippuri-jätskejä. Ovat aika herkullisia. Niin hyviä, että joka ilta on täytynyt syödä yksi sellainen.

Note to myself: älä osta jäätelöautosta mitään, eivät ne säily pakkasessa.

joko tai. kai.

Tänään iltapäivällä olin vaikean valinnan edessä. Vaihtoehdot olivat a) jäätelöä kruunaamaan rauhallisen (sunnuntai)hesarin lukuhetken TAI b) pieni karkkipussi illalla, koulutuksessa istuessa.

Päädyin vaihtoehtoon a. Sitten lähdin koulutukseen. Matkalla rautatieasemalle tajusin, että olen koulutuksessa koko illan ja tarvitsen tietysti jossain välissä päivällistä tai sen kaltaista ravintoa. Junan lähtöön 12 min, ei junalippua, ei ruokaa. Ryntäsin kauppaan, nappasin käteeni kolmiovoileivän (kamalaa kuraa!), pillimehun, vesipullon ja pienenpienenpienen karkkipussin (hyvää makumaasta, pikkuhyvä-kokoinen). Kassan kautta lippuautomaatille ja juuri ajoissa junaan miettimään, mitä tulikaan ostettua. Ei todellakaan mitään järkevää. Kiire + nälkä + lähisiwan välipalavalikoima = ei kovin ravitseva päivällinen.

Mitä te nappaatte kiireessä kaupan hyllyltä?

toivoton toukokuu?

Olen ollut niin kiireinen herkuttelija, etten ole ehtinyt edes päivittää blogia. :D

Viime viikko on ollut ihan kauhea, siis herkkujen osalta. Varoitus: seuraavassa todella surullista luettavaa.

Alkuviikko meni munkkeja mussuttaen. Sitten keskiviikkona kaapista löytyi Domino-keksejä. Ostin ne kerran tarjottavaksi vieraille ja unohdin laittaa ne pöytään. Siellähän ne kiltisti odottivat kaapissa, kunnes söin ne. Torstaiaamuna päätin skarpata ja olla koko päivän herkuttelematta. Iltapäivän kahvihetken aikaan oli kuitenkin niiin kova makeanhimo, että söin kaapista neljä ei-niin-kovin-herkullista liköörikonvehtia. Illalla olin hiukan ylpeä itsestäni: kokonainen päivä melkein ilman makeaa!

Perjantai-aamuna kävimme kaupassa ja ostin jo valmiiksi lauantaisen karkkipäivän karkit (joku jumbopussi, holiday mix tai jotain vastaavaa). Olin aamupäivän lapsen kanssa liikenteessä, joten korvasin lounaan ateriankorvikepatukalla. Kun pääsin kotiin, karkkipussi odotti pöydällä. "Otan vain muutaman", tuumasin välipalaa tehdessäni. Otin muutaman ja vielä muutaman ja vieläkin muutaman. Sitten jätin pussin rauhaan, piiloon kaapin perälle. Sitten tuli ruoanlaittoaika, oli jo vähän nälkä. Otin taas muutaman, muutaman ja vielä muutaman. Ja laitoin pussin piiloon. Illalla katsoin Suomen peliä telkkarista ja päätin, että mun karkkipäivä onkin tänään, sillä olin jo syönyt niin suuren osan pussista. (Siis mikä jumbopussi, pussihan on oikeasti tosi pieni, jos sen voi tyhjentää huomaamattaan ottamalla pari kertaa muutaman namin?! Haha.) Söin pussin loppuun ja mietin, että tämähän on oikeastaan fiksu tapa syödä karkkipäivän karkit: jakaa se moneen osaan ja syödä pitkin päivää. Ei ehkä hampaiden kannalta paras vaihtoehto, mutta silloin ei tule pahaa oloa! (Ai niin, söin perjantaina myös uunijäätelöä..)

Heräsin lauantaiaamuun ja tiesin, että tänään olisi karkkipäivä, mutta kun se olikin eilen. Makeanhimo oli kova, tietysti. Makean syöminenhän ruokkii makeanhimoa ja siksi ketju on koko ajan hankalampi katkaista. Aamupäivällä jouduimme käydä kaupassa, sillä unohdin ostaa muutaman asian edellisellä kauppareissulla. Tämä oli kohtalokas virhe! Kassoille mennessä sanoin miehelle, että "hitsi kun tekee mieli karkkia, mutta tiedän etten voi ostaa". Ja mies hyvää hyvyyttään katsoi vähän säälivästi apeaa naamaani ja totesi, että voisin ottaa jotain pientä kuitenkin. Himoitsin kaikkia karkkeja, joissa on mahdollisimman paljon E-koodeja. Päädyin kuitenkin levylliseen tummaa suklaata. Olinpa fiksu! Söin suklaata nälkääni ruoan ollessa grillissä ja otin jopa vielä yhden palasen, kun ruoka oli jo lautasella. Olinpa kaikkea muuta kuin fiksu! Miehestä tuntui kurjalta, että söin illaksi varatun suklaalevyn nälkääni. Niinpä hän salilla käydessään haki minulle pussillisen Halvan Vanhoja Autoja. Oih! ja Aaaargh!

Eilen selvisinkin sitten pelkällä jäätelöllä, kesän ensimmäisellä. Ja tänään.. Tänään en aio herkutella. Söin kyllä jo croissantin hillolla.

Sitä vaan ihmettelen, että miten voin pysyä normaalipainoisena tällä ruokavaliolla.. Kiitos geenit! :D
Iän karttuessa painonnousua on kuitenkin entistä vaikeampi pitää hallinnassa, joten nyt on pakko opetella herkuttelemaan vähemmän. Suunnitelmissa on aloittaa taas jonkinlainen herkkulakko, mutta en vielä kerro siitä sen enempää. En nimittäin tiedä miten sen toteuttaisin. Koko kesä kun on täynnä juhlia, mökkeilyä ja jäätelöä huutavia aurinkoisia päiviä, niin en voi kieltäytyä herkuista kokonaan. Kattellaan..

p.s. Blogini muuttaa pian tänne. Tervetuloa! :)