8/91.

Selailin hiukan Pirkko Saarnian Irti makeanhimosta -kirjaa, se vaikuttaa ihan lupaavalta! Palaan nyt kirjan pariin ja jos saan sieltä vinkkejä tai apua karkinhimooni niin kerron ne teillekin.


ps. Tullessani tänne blogiini iski pienen pieni karkinhimo, tai oikeastaan vain hetkellinen ajatus karkista. Syypää: nuo punssinapit tuossa blogin nimen taustalla. Äh!

7/91. Viikko siis takana!

Olen ollut viikon ilman karkkia. Huh! Oletin, että ensimmäiset päivät tai ensimmäinen viikko olisivat ne vaikeimmat (kuten yleensä), mutta nyt en ole tosiaan edes kaivannut karkkia. Odotan koko ajan kasvavan kauhun kanssa ensimmäistä karkinhimoani, sillä sen täytyy olla aikamoinen. Se on varmaan niin voimakas, että kiristelen hampaitani, hypin tasajalkaa, juoksen ympäri korttelia ja seison päälläni enkä silti saa tuskaa poistumaan. Ja samalla kun odotan sitä ensimmäistä karkinhimoa, toivon, ettei sellaista tulekaan vaan onnistuin eroamaan karkista näin kivuttomasti. Hah, tuskinpa vain.

Kävin tänään pikaisesti kaupassa ja karkkihyllyn ohi kävellessäni minut valtasi outo tunne. Vilkaisin (vahingossa) karkkihyllylle päin ja näin kaikkia herkullisia karkkeja, mutta tiesin myös, että ne eivät nyt ole minua varten. Aikaisemmin karkkihyllyn nähdessäni alan automaattisesti himoita karkkia ja minut valtaa lapsellinen mutkumähaluuuuun-kiukku, jos en silloin saa karkkia. Nyt pystyin tyynesti ohittaa karkit ilman minkäänlaista mielitekoa vaan suhtauduin hyllyyn samalla tavalla kuin esimerkiksi autotarvikehyllyyn: siinä se olla nököttää, mutta minua se ei kiinnosta. Karkkivalikoiman ohitettuani minut valtasi tyyni, kypsä, aikuinen olo sekä voitonriemuinen, kaikkivoipa fiilis: minä voin elää ilman karkkia. Minä en tarvitse karkkia.

Kummallista muuten, miten tunnen (tai siis hetkellisesti tunsin) itseni aikuisemmaksi, kun en syö karkkia. Eihän karkinsyönti tai karkittomuus ole mikään aikuisuuden mittari. Tunnen monenikäisiä "ihan oikeita aikuisia", joilla on karkkiaddiktio. En voi käsittää, miksi siis olisin muka jollain tavalla kypsempi jos (kun) voin elää karkitta.

6/91 (jo!).

Tuoreena omakotitalon omistajana uskallan sanoa, että tämä sadonkorjuuaika on aika kiireistä ja työntäyteistä (mutta ihanaa). Sadonkorjuun aikaan onkin hyvä aloittaa karkkilakko, sillä silloin a) kotona on muitakin herkkuja kuin karkkia (meidän tapauksessa lähinnä tuoreita luumuja ja omenapiirakkaa) ja b) kun viettää kaikki illat hilloja keitellen, ei ehdi ehdi edes istua sohvalle, saati sitten kaivata karkkipussia. Suosittelen siis kaikille karkkiaddikteille omakotitalon ostoa. ;) Myös talvi voisi olla aika hyvä aika karkkilakolle, sillä aamut, päivät ja illat menevät varmaan lumitöissä (toivottavasti ei myös vesiputkia sulatellessa). Tämän ei sitten ole tarkoitus olla valitus, sillä tiesin omakotitalon teettävän paljon työtä ja ainakin tähän asti olen todellakin nauttinut tästä puuhastelusta.

Lainasin kirjastosta kaksi kirjaa, joissa käsitellään makeanhimoa ja neuvotaan kuinka siitä pääsee eroon. Tarkoitus olisi vähän selailla niitä tässä joku ilta, jos vaikka kirjoista nousisi vinkkejä tai mielenkiintoisia ajatuksia karkkilakon suhteen. Toisen kirjoista, Pirjo Saarnian Irti makeanhimosta, olen lukenut muutama vuosi sitten ja silloin kirja oli minulle aivan turha. Ajattelin kuitenkin antaa kirjalle uuden mahdollisuuden nyt, kun tahdon ihan oikeasti irti makeanhimosta. Katostaan mikä on tuomioni. :)

4/91.

Ensimmäinen karkiton viikonloppu on pian ohi ja selvisin siitä kunnialla. Hyvä minä! En edes herkutellut mitenkään ylenmäärin (vain vähän jäätelöä ja aika paljon täytekakkua) eikä tullut yhtäkään karkkikiukkua tai oikeastaan edes karkinhimoa. Kumma juttu. Tässähän pian tuudittautuu luulemaan, että karkkilakko sujuu jatkossakin yhtä kivuttomasti ja helposti. Puuh puuh pois sellaiset luulot. Kyllä tässä lakossa tulee vielä tiukkoja paikkoja, mutta toivottavasti ei ihan niin tsein kuin alkuvuoden lakkoilussa.

2/91.

Jo lähes kaksi päivää ilman karkkia! Yllättävän helppoa on tänäänkin ollut, vaikka tänään onkin ollut aika kamala päivä ja välillä on sen takia tehnyt mieli herkkuja. Huomenna ollaan menossa Ikeassa käymään, siellä voikin olla hankalaa, koska tykkään ehkä kaikista Ikean karkeista. No, kyllä mä selviän. :)

Eri ihmisillä on eri käsitys siitä, mikä on karkkia enkä tahdo kuulla jotain syötyäni, että "tuohan on karkkia, mites se sun karkkilakko..?" Niinpä tein karkkilakolleni yhden yksinkertaisen säännön, josta ei poiketa: en syö mitään mitä löytyy karkkihyllyltä - paitsi purkkaa. Saan siis syödä Fanipaloja, lakritsijäätelöä, marenkeja, pähkinävoita.. Mutta en saa syödä Jumbo Remix-pussia, vaikka sellaisia olisi yksi lavallinen hevi-osaston vieressä (kuten meidän vakiokaupassa on), sillä Jumbo Remix löytyy myös karkkihyllystä. Eikö ole aika helppo ja selkeä sääntö? Voisin kyllä lisätä vielä sellaisen, että myöskään en saa syödä niitä jäätelöitä, joita kutsun jäädytetyiksi suklaapatukoiksi eli esimerkiksi Mars-jäätelöpatukkaa.

illan tuntoja.

Karkkilakon ensimmäinen päivä on mennyt yllättävän kivuttomasti. Muutaman kerran olen meinannut vahingossa nakata suuhuni vaahtokarkin, sillä meillä on niitä keittiössä purkissa, mutta onneksi olen ajoissa muistanut lakkoiluni. Miehen täytyy kai tyhjentää vaahtisjemma (samoin kuin peltinen ananaskarkkipurkki) ennen kuin minulle iskee ensimmäinen kova karkinhimo.

Nyt illalla tekee vähän mieli karkkia, koska en ole ehtinyt tehdä iltapalaa. Nälkäkarkinhimo siis. Ja kun haukottelin, suuhuni tuli After Eightin maku. Hmm..? Mutta joo, ainakin päivän selviän karkitta helposti. Jes! Täytyy ottaa vain jokainen päivä yksittäisenä haasteena eikä ajatella sitä, että seuraavakin päivä (samoin sitä seuraava ja sitäkin seuraava ja...) pitää elää ilman karkkia. Eli jatkossa joka aamu aion päättää: tänään en syö karkkia ja keskityn vain siihen päätökseen enkä mieti karkkilakkoa kokonaisuutena.

Ai niin. Karkkilakon selviytymissuunnitelma alkaa muodostua. Olen varannut itselleni paljon puuhaa (verhojen ompelua, tapetointia, puulattian hiontaa & maalaamista, hillojen & mehujen tekoa, villapaidan neulomista jne.) ja huomenna ostan pakkaseen hätävaraksi (lakritsi)jäätelöä. Jotain muutakin "selviytymisstrategioita" (eli ihan normaaleja juttuja) olin suunnitellut, mutta unohdin ne jo! :D

positiivisuutta.

Karkkilakko alkoi jo kaksitoista tuntia sitten ja olen edelleen hengissä. Olen tänään myös positiivisen ajattelun mestari. Sen sijaan, että voivottelisin kuinka joudun olla kolme kuukautta ilman karkkia, ajattelen näin: enää yhdeksänkymmentäyksi päivää ja sitten saan taas karkkia. Helppoa!