Eilen haimme Kotipizzasta ruokaa, kun emme jaksaneet kokkailla. Pizzojen mukana tuli kummallekin kaksi karkkia (Liigalaku ja Tuttifrutti, se Leafin versio) ja päätin syödä ne. Mies ei halunnut (tai uskaltanut) syödä mun karkkeja ja sanoi, että voin kyllä syödä itse ne vaivaiset kaksi karkkia "koska se on vähän niin kuin jälkiruoaksi tarkoitettu". Niinpä sitten söin ne. Siinä meinasi kyllä käydä hassusti.. Nautiskelin vasta ensimmäisestä karkista (Liigalakusta) kun mies oli jo syönyt kummatkin omansa ja meinasi sitten syödä munkin oman! On kuulemma niin tottunut siihen, että mä ahmaisen karkit heti, että ajatteli viimeisen karkin olevan tietysti hänelle. Pöh! Jos mies olisi syönyt sen karkkini, hän olisi kyllä saanut lähteä Makuuniin ostamaan minulle yhden Tuttifrutin. :) No, joka tapauksessa huomasin, että kaksi karkkia maistui hyvältä ja ne riitti ihan hyvin.
![]() |
Eiliset jälkiruokakarkit kissankarvojen kera. |
En voi tietenkään vielä kertoa jäikö makeanhimo päälle, mutta sen voin todeta, että vaikka karkit maistuvat edelleen hyvältä niin karkinsyönnin jälkeinen olo ei ole mitenkään erityisen hyvä. Lisäksi karkki ei olekaan niin herkullista kuin muistin. Apua, olenko todella vierottumassa karkista?! Jotenkin pelottavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti