vaikeita päätöksiä.

Kuten ehkä tiedätte, tänään on kansainvälinen älä osta mitään-päivä. Jääkaappi on täynnä ruokaa eikä muutenkaan ole tarvetta lähteä ostoksille, mutta.. Citymarketissa on Candy King-irtokarkit tarjouksessa! Noooou. Huomasin asian aamulla paikallislehteä selatessani ja siitä asti olen himoinnut kyseisiä karkkeja. Nyt käyn suurta kamppaillua päässäni, sillä onhan se vähän väärin, että älä osta mitään-päivänä lähtee autolla tuonne monen kilometrin päähän vain ja ainoastaan karkkiostoksille. Sitten toisaalta.. mutkumähaluuun!

Kyllä tänään taidan ottaa vastuullisen Aikuisen roolin ja unohtaa lapsi-minäni karkkikitinät. Karkit siis jäävät tänään kauppaan.

Onneksi kotona on vielä muutama konvehti. Ja jätskiä. Ja pipareita. Ja kuivattuja inkiväärinpaloja. Eiköhän niillä yhden perjantain pärjää. :>

:D

Kaikenlaisten muutosten (tupakoinnin lopettaminen, laihdutus ym. ym.) yhteydessä puhutaan aina sisäisestä ja ulkoisesta kontrollista. Minun karkkilakossani ulkoinen kontrolli taitaa olla kunnossa. Kaupassa käydessäni naapurikassalta kuului kommentti: "mä täällä katoin, että ethän sä vaan karkkia osta". :D Lausahdus tuli blogini satunnaisen lukijan, Erään ystäväni äidin suusta. Terveisiä vain sinne. :) Erinomaista, että ulkoinen kontrolli toimii, sillä sisäisen kontrollin toiminta on vielä hakusessa. ;)

voi tätä herkkupäiväkirjaa.

Olen nyt kaksi päivää pitänyt herkkupäiväkirjaa. Se on masentavaa. :D Eilinen meni ihan kohtalaisesti (söin vain isänpäiväkakun rippeet + muutaman palan suklaata tanssitunnin jälkeiseen nälkään). Mutta tänään.. Huoh. Tein tyttäreni kanssa pipareita, ihan vain koska ajattelin että pipareiden leipominen olisi hänen mielestään hauskaa. Piparit ajattelin säästää jouluviikolle tai syöttää miehelle. Sitten vanhempani piipahtivat kylään (donitsipaketin kanssa) ja istuimme alas glögimukien kanssa. Siinä sitten maistoin piparin. Ja toisen. Ja ehkä vielä muutaman enemmän. Tytär tahtoi maistaa donitsia. Se ei ollutkaan hyvää. Kukas sen sitten syö? Äiti tietysti. Ja nyt välttelen keittiöön menoa, sillä keittiönpöydällä herkkupäiväkirjani odottaa tunnustustani. En tahdo kirjoittaa tämän päivän kohdalle (valkosuklaa-kermavaahto-kahvin lisäksi) aika monta piparia ja 2,5 donitsia. Kyllä, pitihän niitä donitseja syödä sitten enemmänkin. Se oli kuitenkin vahinko! Rupatellessani niitä näitä käteni ojentautui kohti donitsilaatikkoa ja suuni pureskeli donitsin melkein huomaamattani. Voih. :|

Viime blogitekstissä mainitsin ostaneeni uusimman Fit-lehden (11/2011) (tilasinkin ko. lehden, mutta eipä ole postilaatikossa näkynyt. Terveisiä vain Aller Median suuntaan.) siinä olleen makeanhimo-jutun takia. Siinä oli vinkki, joka kuulostaa järkevältä, toimivalta ja jopa toteutuskelpoiselta. Kas näin: Paras tapa herkutella on syödä yksi herkkupala päivässä aterian päälle jälkiruoaksi, vinkkaa laillistettu ravitsemusterapeutti Anna-Maria Keränen. Jälkiruokatyyppisesti nautittu suupala, vaikkapa suklaapatukka, keksi, pulla tai jäätelö, ei kasvata himoa jatkossa, kuten nälkään syöty herkku tekee. Kylläisenä on myös helpointa pitää hyvän määrä kohtuullisena. Nautiskele herkkupalasi hartaudella. Älä nappaa jälkiruokaa suuhusi samalla, kun täytät tiskikonetta, vaan syö se ajatuksella. Keskity siihen, miltä herkku tuoksuu, maisuu ja tuntuu. Kuulostaa järkevältä! Ja niinä päivinä kun onnistun pitämään herkuttelun aisoissa ja syön pelkän jälkiruoan, olo on parempi eikä makeanhimo ole jatkuva. Sitten kun herkuttelee enemmän, herkkuja on saatava koko ajan.

Eli nyt tästä eteenpäin pyrin nauttimaan kohtuullisen kokoisen herkkuni rauhassa nautiskellen sen sijaan, että mättäisin ruokaa valmistaessani ison kasan herkkuja suuhuni. Pitäisi onnistua. Sen lisäksi jatkan raadollista herkkupäiväkirjaani, joka ei anna mahdollisuutta selitellä herkuttelua vaan kylmänviileästi näyttää vain minkälaisen kasan sokeria sun muuta olen sisuksiini ahtanut. Menenkin saman tien kiltisti kirjoittamaan syömieni pipareiden ja donitsien määrän listaan.

ps. Puolustuksekseni totean, että donitsit olivat siis sellaisia ihan pieniä, halkaisijaltaan ehkä noin 7 cm. Ei sentään mitään Arnold'sin jättidonitseja.

ja TAAS uusi alku.

Jep jep. Kulunut viikko meni taas ihan penkin alle. Torstaina söin kaverillani neljä voisilmäpullaa. Siis neljä. Riittikö se? No ei, matkalla kotiin söin 250g suklaalevyn ja illalla vielä nakersin toisesta suklaalevystä muutaman rivin. Yöööök!

Ostin eilen Fit-lehden, jossa oli taas jotain vinkkejä makeanhimon hillitsemiseen. Alkuviikosta paneudun niihin paremmin ja aloitan - taas kerran - terveellisemmän elämän. Ensimmäinen askel on herkkupäiväkirja: kirjaan paperille ihan kaikki herkut, jotka suustani alas pistän. Kun näen kuinka hirveän määrän sokereia mätän kurkusta alas, on (kai?!) pakko herätä tähän makeansyönnin rumaan todellisuuteen. Nyt on myös jotain johon tähdätä: matka Espanjaan on varattuna, aurinkoa siis luvassa jo maalis-huhtikuussa. Bikinikuntoon on siis päästävä kevääksi! :D

terveellisempi elämä = kovempi karkinhimo,

Söin tänään punajuurilaatikkoa (se oli muuten tosi hyvää), ruisleipää ja salaattia päivälliseksi. Iso, terveellinen annos. Jälkkäriksi vanilija-rooibosteetä. Nam nam, hyvää ja kevyttä. Seurauksena arrrrmoton makeanhimo. Tuntuu, että aina tuollaisen "oikeanlaisen" aterian jälkeen tekee mieli jotain pientä makeaa (esim. marjarahkaa tai pari palaa tummaa suklaata) ja sitten jos sitä ei saa, makeanhimo ryöstäytyy käsistä. Ja kun makeanhimo vaivaa koko ajan, ilta tuntuu pitkältä ja piinaavalta.

terveellisempi elämä.

Huh. Viime viikot ovat olleet kauheita. Tekemistä on ollut enemmän kuin tarpeeksi ja aikaa aivan liian vähän. Niinpä aikaa on täytynyt ottaa uniajasta. Lapsikin on nukkunut todella levottomasti ja heräillyt keskellä yötä useita kertoja joko itkien ja huutaen tai kikattaen, sängyssään hyppien. Niin että yhtään ei väsytä. Lisäksi meidän ruoantekomahdollisuudet on ollut mikro, ravintola ja vanhempieni keittiö parin kilsan päässä. Väsyneenä ei ole aina jaksanut menkö sinne, mikroruokia ei haluta syödä ja ravintola ei oikeastaan houkuta kun tietää kuinka paljon rahaa keittiöremonttiin uppoaa muutenkin. Ollaan siis syöty hedelmiä, leipää ja herkkuja. Ja väsymyksen takia lisää herkkuja. Seuraus? Paino on noussut, iho on järkyttävässä kunnossa, mieliala ei-niin-kovin-hyvä. Ja heippa sekä mieli hirveässä makeanhimokierteessä. Tänäänkin on aamusta asti tehnyt mieli wiener nougatia (nam nam). Mutta nyt kun keittiökin on suurin piirtein valmis niin ei ole enää mitään tekosyitä huonoon ruokavalioon. Siksi sovittiin miehen kanssa, että nyt herkkuja syödään vain ja ainoastaan lauantaisin, ruoka on terveellistä peruskotiruokaa ja hedelmiä ja kasviksia syödään paljon. Aion myös vähentää lihaa ruoissa (taas, sillä viime lihavähennyksen jälkeen liha on hiipinyt takaisin ruokapöytään). Niin ja nukkumaan on mentävä aikaisemmin. Katotaan miten käy.