Uusi Vuosi.

Kaikkiaan tietää, että Uutena Vuotena alkaa uusi elämä: paheet lopetetaan, liikunta ja mietit aloitetaan jne. Joillain Uusi Vuosi sijoittuu joulu- ja tammikuun vaihteeseen, toisilla syksyyn. Oma Uusi Vuoteni alkaa nyt.
Aion ihan tosissani pyrkiä eroon herkuttelusta (tänään söin vajaan pellillisen mokkapaloja), aion mennä ajoissa nukkumaan ja salin/jumppien lisäksi aion löytää sellaisen liikunnan ilon, että lähden mieluimmin ulos kuin jään sohvalle. Aion myös lopettaa murtumisen (saanko töitä, koska palaan töihin, mitä haluan tehdä "isona" jne.) ja keskityn nauttimaan tästä lapsen kanssa olemisesta.
Hyvää yötä. :)

Ihan pakko.

Lauantaina oli karkkipäivä. Sen jälkeen olen herkutellut joka päivä (paitsi ehkä sunnuntaina?), mutta ihan vain kun on ollut ihan pakko.

Maanantaina söin pois levyllisen joulusuklaata. Se oli ihan pakko ostaa lauantaina, kun citymarketissa oli loput joulukarkit -50% ja tuo kyseinen suklaalevy on niin kallis (n.4,5€), etten koskaan raaski ostaa sitä oikeaan hintaan. Ja sitten se kiusasi olemassaolollaan koko ajan niin se oli ihan pakko syödä pois mahdollisimman nopeasti.

Eilen olin mieheni kanssa lätkämatsissa ja meinasin, että on ihan pakko ostaa sinne karkkia. Karkinhimo iski joskus iltapäivällä ja ajattelin, etten voi keskittyä peliin jos himoitsen karkkia koko ajan. No, selviydyin ensimmäisestä erästä ilman karkkia, mutta sitten erätauolla mieheni haki minulle kahvin. Kahvista jäi epämiellyttävä maku ja tunkkainen hengitys, eikä kummallakaan ollut purkkaa mukana. Toisella erätauolla menin sitten ostamaan purkkaa, mutta sitäpä ei ollutkaan tarjolla. Oli siis ihan pakko ostaa pikkupussi salmiakkiaakkosia. Ihan vain, että hengitys tuoksuu salmiakille eikä tunkkaiselle kahville.

Tänään olen taas flunssassa (joku on/off-flunssa kiusaa minua) ja tuntuu siltä, että kun en kerran pääse salille niin on sitten ihan pakko mennä illalla sohvalle karkkipussin kera.

miksi?

Miksi aina käy niin, että karkkia on vähän jäljellä kun karkkipahaolo iskee ja silti on ihan pakko syödä ne viimeisetkin karkit. Yök.

keittiö.

Joskus kauan aikaa sitten lupasin ennen ja jälkeen -kuvat keittiöremonistamme, siitä aikasyöpöstä, jonka takia en aikoihin ehtinyt tännekään kirjoittaa. Keittiö ei ole vieläkään ihan valmis, sillä puulieden muuraus viivästyi ja saamme lieden vasta keväällä tai kesällä. Tässä kuitenkin lupaamani kuvat.

Ensin muutama ennen-kuva.. Sori, etenkin tämä ensimmäinen kuva on todella suttuinen. Ei ole minun ottamani. ;)

Ja tässä sitten tulos remontin jälkeen

Tuohon kaapiston vasemmalle puolelle pitäisi siis saada se puuliesi.

Ja tässä vielä lähikuvaa meidän ihanasta lattiasta. Rakastan näitä lattioita!

Tämmöista tänään. :)

pikkulauantain lakua.

Eilen tein sen kaikkein pahimman virheen, mitä karkkilakkoilija, herkkujen vähentäjä tai laihduttaja voi tehdä: menin nälkäisenä kauppaan. Yritän parhaani mukaan välttää tätä, mutta eilen unohdin ottaa salille palautusjuoman mukaan ja huonostihan siinä sitten kävi. Ostin pussillisen lisäaineetonta lakua.

Itsehillintäni on parempi kuin ennen (mutta vain hiukan) sillä en kuitenkaan avannut pussia kassalla, matkalla kotiin enkä edes kotona! Pussi sai odottaa koskemattomana keittiön pöydällä muutaman tunnin, kun söimme, siivoilimme, laitoimme tyttösen nukkumaan jne. Sitten illalla oli ihana heittäytyä sohvalle ja avata lakupussi. Aah!

Enkä edes suostunut potemaan huonoa omaatuntoa karkkipussista, sillä:
- se oli vain pieni pussillinen
- karkit olivat lisäaineettomia
- eilen oli keskiviikko eli pikkulauantai eli pikkukarkkipäivä ;)

No okei, vähän tuli morkkis siinä vaiheessa, kun tv:stä tuli Jutta ja superdietit-ohjelma. Höhlä ohjelma!

ps. Citymarketissa on irtokarkit tarjouksessa (6,49€/kg) torstaista sunnuntaihin. Tiedän siis mihin suuntaan lauantaina. ;)

Pohdintaa.

Lauantain karkkipäivästä on ikuisuus, kohtahan olen jo kärvistellyt kaksi päivää karkitta. Ostin tänään sellaisia lasten herkkuvanukkaita makeanhimon varalle ja onneksi kuivakaapissa on herkullinen teevalikoima, johon kuuluu muun muassa omenapiirakan, polkkakarkin, lakritsin ja suklaan makuiset teet. Harmi vain, etteivät ne yleensä toimi karkinhimossa, yleismakeanhimossa kylläkin.

Olen vähän flunssainen ja toivon, että flunssa puhkeaisi kohta "täyteen kukkaan", jotta saisin sairastaa sen pois eikä se häiritsisi elämääni ja treenejäni kovin montaa viikkoa laimealla läsnäolollaan.

Alkava flunssa sai minut pohtimaan tällaista: saako kipeää lasta hemmotella herkuilla vai opettaako silloin lapsen lohtusyömäriksi? Muistan kuinka itse kipeänä sain limsaa ja jotain herkkua, pötkötin sohvalla viltin alla ja luin äidin kirjastosta tuomia kirjoja. Kurjasta olosta huolimatta se oli ihanaa! Nykyisin kun olen kipeä, väsynyt tai muuten vain muka elämän kaltoin kohtelema, tahtoisin hautautua sohvalle peiton alle kirjan ja herkkujen kera. Olen siis pienenä oppinut, että tuo tuttu kaava tuo lohtua ja mukavuutta kurjuuden keskelle. En nyt tarkoita syyttää vanhempiani karkinhimostani, sillä olen edelleen kiitollinen siitä, että sain viettää sairaspäiväni tuolla tavoin. Siksi tahtoisinkin tarjota lapselleni samat edut hänen sairastaessaan. En kuitenkaan tahdo tehdä hänestä samanlaista mukavuudenhaluista karkkiaddiktia kuin itse olen. Onko ihminen kuitenkin syntyjään makeanhimoinen, mukavuutta tavoitteleva olento vai opetammeko me vanhemmat, isovanhemmat ja muut läheiset aina uudelle sukupolvelle vanhat tottumuksemme, jotka olisi oikeasti ehkä hyvä jättää opettamatta? Ja onko se oikeastaan kovin haitallista, jos tässä vauhdikkaassa ja viriketulvan täyttämässä maailmassa silloin tällöin tahtoo käpertyä sohvalle herkuttelemaan ja lukemaan, rentoutumaan? Ehkä sallin sen lapselleni. Ai niin, ja itselleni myös. Ilman huonoa omaatuntoa.

?

Tämä blogin kirjoitus ei oikein nyt enää ota onnistuakseen.. Kun tietää, ettei ole kirjoittanut aikoihin, kynnys kirjoittaa kasvaa koko ajan. Annan blogille vielä yhden mahdollisuuden, sillä tätä on ollut hauska kirjoittaa. Toivottavasti saan aikaiseksi nyt kirjoittaa hiukan useammin. Toivottavasti tekin annatte blogille vielä mahdollisuuden, vaikka lähiaikoina tauot ovatkin venyneet aivan liian pitkiksi.

Jouluna tuli hiukan herkuteltua ja aloitinkin tämän vuoden muutaman kilon painavampana kuin tahtoisin. Päätin eilen, että tiputan ne pari kiloa mahdollisimman pian, mutta ihan vain liikunnalla ja kevyemmällä ruokavaliolla. Silti tätä kirjoittaessani seurarani on jumbo-kokoinen karkkipussi. No, aloitan huomenna. ;)